Amnesty Internationalin mukaan Suomen terveydenhuolto on osittain epäonnistunut.
Suomen ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on suurelta osin epäonnistunut. Tämä on huolestuttavaa, sillä terveydenhuolto on yksi perusihmisoikeuksista. Amnesty Internationalin raportin mukaan monilla suomalaisilla on vaikeuksia saada tarvitsemaansa hoitoa, kun taas toiset joutuvat kohtaamaan epäinhimillisiä kohteluita. Tämä on erityisesti nähtävissä mielenterveyspotilaiden hoidossa, joita ei aina hoideta asianmukaisesti. Raportin mukaan myös vanhustenhoidossa on puutteita, mikä johtaa ikääntyneiden huonoon hoitoon ja kohteluun. Amnesty Internationalin raportti paikkaa tärkeää asiaa ja on tärkeä askel terveydenhuollon kehittämisessä. On tärkeää, että Suomen hallitus ottaa asian vakavasti ja toimii sen korjaamiseksi, jotta kaikki suomalaiset voivat nauttia oikeudesta korkealaatuiseen terveydenhuoltoon.
Amnesty International arvostelee Suomen terveydenhuoltoa.
Amnesty Internationalin julkaisemassa raportissa väitetään, että Suomen terveydenhuolto on osittain epäonnistunut eriarvoisuuden ehkäisemisessä varsinkin silloin, kun kyseessä ovat julkisen terveydenhuollon varassa olevat ihmiset. Eriarvoisuus on erityisen selvästi nähtävissä seksuaali- ja mielenterveyspalveluissa sekä suun terveydenhuollossa. Raportin mukaan suunterveys on parantunut eniten ihmisillä, joilla on korkeampi tulo- ja koulutustaso.
Seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden osalta ongelmia on julkisten palveluiden saatavuudessa, yksityisten palveluiden korkeassa hinnassa ja palveluiden valikoiman rajoittuneisuudessa. Gynekologisten palveluiden saatavuus on tasa-arvokysymys, jonka ratkaiseminen on erittäin tärkeää. Gynekologisia palveluita ei juurikaan ole saatavilla julkisella puolella ja tämä ongelma painottuu erityisesti työttömiin ja iäkkäisiin henkilöihin. Gynekologisten palveluiden saatavuus on ongelma myös niissä työterveyshuolloissa, jotka eivät ole laajoja.
Suun terveydenhuoltoon liittyvä eriarvoisuus on ollut ongelma jo pitkään. 1980-luvulta lähtien suunterveys on parantunut eniten ihmisillä, joilla on korkeampi tulo- ja koulutustaso. Julkisesti tuettuja suun terveydenhuollon palveluita on tarjolla lapsille ja tietyille muille ryhmille, mutta vasta aikuisille tarjottavat palvelut ovat riittämättömiä. Terveyskeskukset kärsivät hammaslääkäripulasta ja alueelliset erot ovat suuria. Suun terveydenhuoltoon liittyvä eriarvoisuus on ongelma myös siinä, että hammaslääkärit eivät juurikaan työskentele julkisessa terveydenhuollossa.
Amnesty Internationalin raportti osoittaa, että terveyskeskusten kapasiteettia ei ole koskaan suunniteltu vastaamaan koko väestön suun terveydenhuollon tarpeisiin. Tämä ongelma ja suun terveydenhuoltoon liittyvä eriarvoisuus on ratkaistava, jotta suomalaisten hampaiden kunto saadaan parannettua ja terveyseroja vähennettyä.
Eriarvoisuutta aiheuttaa myös se, että julkisen terveydenhuollon maksut, kuten asiakasmaksut, eivät ole kohtuuhintaisia kaikille. Tämä johtaa siihen, että ihmiset jättävät käymättä terveyskeskuksessa, koska he tietävät, ettei siihen ole varaa. Asiakasmaksut voivat myös päätyä ulosottoon.
Myös palveluiden digitalisoituminen voi olla eriarvoistavaa, koska kaikki eivät osaa käyttää digipalveluita tai kaikilla ei ole varaa esimerkiksi älypuhelimeen. Kuitenkin monet asiantuntijat uskovat, että sote-uudistus voi mahdollistaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluiden kehittämisen ja eriarvoisuuden vähentämisen.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijan mukaan gynekologisten palveluiden saatavuus julkisella puolella on huono. Hoitoon pääsy on myös heikompaa ihmisillä, jotka ovat julkisen perusterveydenhuollon varassa. Eriarvoisuus ilmenee myös pitkinä jonotusaikoina ja siten, että terveydenhuollon takaisinsoittopalvelusta ei välttämättä julkisella puolella kukaan soita takaisin. Myös työterveyspalveluiden sisällä on paljon kerroksellisuutta. Työterveydenhuollossa ei ole tarjolla samanlaisia palveluita kaikille työntekijöille.
Terveysongelmia ei tule kohdella pelkkänä kustannusasiana, sillä potilaiden kärsimys ja heikentynyt elämänlaatu on yhtä tärkeää. Suomen tulisi kohdella terveydenhuoltoa paremmin, jotta eriarvoisuus vähenee maassa. Terveyspalveluiden tulee olla yhtä laadukkaita, saatavilla ja kohtuuhintaisia kaikille maan asukkaille.
Amnesty International sanoo, että Suomen terveydenhuolto epäonnistui osittain.
Suomen terveydenhuolto on ollut huonosti onnistunut eriarvoisuuden ehkäisyssä, raportoi ihmisoikeusjärjestö Amnesty International. Erityisesti seksuaali- ja mielenterveyspalvelut ja suun terveydenhuolto ovat eriarvoisia. Gynekologisten palveluiden saatavuus on heikkoa julkisella puolella, ja gynekologiset palvelut painottuvat voimakkaasti yksityissektorille. Suunterveys on myös parantunut eniten niillä, joilla on korkeampi tulo- ja koulutustaso. Suomessa on lähestulkoon tarpeeksi hammaslääkäreitä, mutta he työskentelevät muualla kuin julkisessa terveydenhuollossa. Julkisesti tuettuja suun terveydenhuollon palveluita alettiin tarjota myös aikuisille 2000-luvun alussa, tätä aiemmin niitä oli tarjolla lapsille ja tietyille muille ryhmille. Terveydenhuollon eriarvoisuutta aiheuttaa vuosikymmenten ajan rapautunut julkinen terveydenhuolto, etenkin perusterveydenhuolto. Suuren väestön ikääntyminen huomioon ottaen terveydenhuollon näkeminen säästökohteena ei ole realistista. Eriarvoisuus tarkoittaa pitkiä jonotusaikoja ja sitä, että terveydenhuollossa ei välttämättä soiteta takaisin. Hoitoon pääsy on selkeästi heikompaa ihmisillä, jotka ovat julkisen perusterveydenhuollon varassa, vaikka meiltä löytyy myös hyvin toimivia terveysasemia. Eriarvoisuutta aiheuttaa myös maksut, kuten asiakasmaksut, jotka eivät ole kaikille kohtuuhintaisia, ja kaikki eivät osaa käyttää digipalveluita.
Suomen terveydenhuolto kaipaa uudistuksia.
Amnestyn raportin mukaan Suomen terveydenhuolto on epäonnistunut eriarvoisuuden ehkäisemisessä, kun kyseessä ovat julkisen terveydenhuollon varassa olevat ihmiset. Seksuaali- ja mielenterveyspalvelut sekä suun terveydenhuolto ovat Suomessa eriarvoistavia. Raportin mukaan suunterveys on parantunut eniten ihmisillä, joilla on korkeampi tulo- ja koulutustaso. Tästä syystä Suomen suunterveydenhuollon eriarvoisuus on pitkäaikainen ilmiö. Myös seksuaali- ja lisääntymispalveluissa on pulaa julkisista palveluista ja niiden saatavuus on heikkoa. Tämä aiheuttaa eriarvoisuutta naisille, joilla ei ole käytössään laajoja työterveyspalveluita. Suomessa on kuitenkin uskoa, että sote-uudistus mahdollistaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluiden kehittämisen. Erityisesti terveydenhuollon takaisinsoittopalvelusta ei välttämättä julkisella puolella kukaan soita takaisin, mikä lisää eriarvoisuutta. Terveydenhuollon eriarvoisuutta aiheuttaa myös julkisen terveydenhuollon maksut, kuten asiakasmaksut. Palveluiden digitalisoituminen voi lisäksi olla eriarvoistavaa, sillä kaikki eivät osaa käyttää digipalveluita, tai kaikilla ei ole varaa esimerkiksi älypuhelimeen. Kaiken kaikkiaan raportissa tuodaan esille, että terveydenhuollon eriarvoisuus on monitahoinen ongelma Suomessa.