“Teppo Tuurela” is afraid of going to the dentist – student Wilma Romppanen got the opportunity to practice encountering a challenging patient.
“Teppo Tuurela” pelkää hammaslääkärissä käymistä – opiskelija Wilma Romppanen sai mahdollisuuden harjoitella haastavan potilaan kohtaamista.
Teppo Tuurela on henkilö, joka pelkää hammaslääkärissä käyntiä. Tutkimusten mukaan noin joka neljäs suomalainen pelkää hammashoitoa. Tämä voi aiheuttaa haasteita hammaslääkäreille, mutta myös opiskelijoille, jotka ovat vasta aloittamassa uraansa alalla. Ammattitaidon kehittymisen kannalta on tärkeää oppia kohtaamaan haastavia potilaita.
Turun ammattikorkeakoulun hammasteknikon opiskelija Wilma Romppanen pääsi harjoittelemaan juuri tällaisen potilaan kohtaamista. Teppo Tuurela oli tullut vastaanotolle, mutta pelkäsi niin paljon, että hoitoon oli vaikea saada otetta. Wilma Romppanen sai kuitenkin vahvan arvosanan suorituksestaan ja oppi samalla tärkeitä taitoja tulevaisuutta varten. Hammashoidon pelko ei ole harvinainen asia, ja on tärkeää, että hammaslääkärit ja hammasteknikot osaavat kohdata pelkääviä potilaita.
Teppo Tuurela pelkää hammaslääkäriä.
Hammaslääkäripelko on valitettavan yleistä nykypäivänä, vaikka siihen kiinnitetäänkin paljon huomiota. Hammashoidon pelosta kärsivien määrä ei ole vähentynyt viime vuosina huolimatta siitä, että se on yksi yleisimmistä fobioista. Jotta hammaslääkäriopiskelijat pystyvät kohtaamaan pelon, sisältyy heidän koulutukseensa näyttelijäharjoituksia, joissa opiskelijat kohtaavat potilaita, jotka pelkäävät hammaslääkärikäyntejä.
Helsingin yliopiston suu- ja hammassairauksien opetusyksikössä opiskelija Wilma Romppanen kohtasi näyttelijän, joka esitti pelkäävää potilasta. Tämä harjoitus auttaa heitä käsittelemään haastavia tilanteita ja saamaan potilaat luottamaan heihin. Romppanen kertoo, että potilaan rauhoittaminen ja edistysaskeleiden saavuttaminen ovat vaikeimpia asioita käsitellä, mutta ne ovat erittäin tärkeitä. Hän on tyytyväinen näyttelijäharjoitukseen ja pitää sitä hyödyllisenä.
Hammaslääkäripelko on yhä yleistä Suomessa. Vaikka hammashoidon pelko on vähentynyt hieman aikaisempaan verrattuna, noin kolmannes suomalaisista kertoo edelleen pelkäävänsä hammaslääkärikäyntejä. Professori Satu Lahti Turun yliopiston hammaslääketieteen laitokselta kertoo, että jopa 10 prosenttia potilaista pelkää hammaslääkäriä niin paljon, että he eivät käy siellä ollenkaan.
Vanhempien ikäluokkien kohdalla hammashoito pelko on vähentynyt eniten. He olivat aikanaan kuluttaneet hammashuolla rumatkin hampaansa ja heille oli annettu tekohampaat. Vaikka 30–34-vuotiaat ovat saaneet koko ikänsä erinomaista hammashoitoa, heillä on yhä kovin pelko hammaslääkärin käynnistä.
2000-luvulla hammaslääkäripelkoa on alettu ottaa entistä paremmin huomioon. Lahti sanoo, että hammaslääkäreiden tulisi kysyä potilaalta pelkotilasta ja antaa heille mahdollisuus kertoa huolestuttavista tunteistaan. Esimerkiksi Päijät-Hämeen hoitoalueella, potilaat ovat voineet vastata hammashoitoa pelon kysymyksiin paperilla tai sähköisesti jo pitkään. Tutkimukset osoittavat, että pelon mittaaminen vähentää hammashoidon pelkoa.
Hammaslääkäriopiskelija Mira Virtanen uskoo, että tietotekniikkaa voitaisiin käyttää tehokkaammin pelkäävien potilaiden kanssa kommunikoimiseen. Ennen vastaanottokäyntiä käytävä keskustelu hoitohenkilökunnan kanssa voi vähentää merkittävästi jännitystä ja pelkoa.
Hammaslääkäripelko johtuu yleisimmin tunne avuttomuudesta, kun ei pysty hallitsemaan tilannetta. Hammashoidossa pidetään kuitenkin huolta siitä, että potilaat tuntevat olonsa turvalliseksi ja, että he voivat puhua ahdistavista tunteistaan. Vaikka hammashoito pelko on vaikea käsitellä, se on tärkeä saada hallintaan, jotta hampaat voidaan hoitaa asianmukaisesti.
Teppo Tuurela pelkää hammaslääkärissä käymistä.
Hammaslääkäripelko on yleinen ongelma Suomessa, sillä noin joka kolmas suomalainen ilmoittaa tuntevansa hammashoitopelkoa ainakin jonkin verran. Vaikka pelkoon kiinnitetään nykyään runsaasti huomiota, pelosta kärsivien määrä ei ole vähentynyt vuosiin. Hammashoidolla on kuitenkin erittäin tärkeä rooli suun terveyden ylläpidossa, joten pelon voittaminen on erittäin tärkeää.
Pelosta kärsivien auttamiseksi hammaslääkärikoulutukseen kuuluu harjoittelu pelkäävää potilasta esittävän näyttelijän kanssa. Tämä auttaa opiskelijoita oppimaan, miten pelkoista potilasta tulee ottaa huomioon. Hammashoitopelkoa voidaan myös vähentää kysymyksillä, jotka potilaat voivat täyttää ennen vastaanottokäyntiä. Näin hoitohenkilöstö voi selvittää etukäteen pelkäävän potilaan toiveita ja huolestumisia ja ottaa ne huomioon hoitoprosessissa.
Hammashoito on muuttunut vuosien varrella, ja pelkäävien määrä onkin hieman vähentynyt. Erityisesti ikäihmisten, joiden hampaat on poistettu ja korvattu tekohampailla, pelko on vähentynyt. Mutta pelon syyt eivät liity pelkästään kipuun, vaan useammin pelkäävien tuntemuksissa on kyse avuttomuuden tunteesta, joka syntyy siitä, kun ei pysty kontrolloimaan tilannetta.
Vaikka pelosta ei ole helppo päästä kokonaan eroon, sen kanssa täytyy oppia elämään. Pelkopotilaan kohtaamisen täytyy olla hellävaraista ja potilasta täytyy kohdella kunnioituksella. Potilaan luottamuksen voittaminen on tärkeää ja se edellyttää potilaan kuuntelemista ja rohkaisemista. Pienin askelin edetään, joskus jopa vain hammashoitolan tuolissa istuminen voi auttaa pelon voittamisessa. On tärkeää muistaa, että hammaslääkärin tehtävänä on auttaa kaikkia potilaita hoitamaan hampaansa.
Hammashoitoon liittyvä pelko on yleistä.
Hammaslääkäripelko on edelleen yleinen ongelma, vaikka siihen on kiinnitetty nykyään enemmän huomiota. Hammaslääkärikoulutuksessa opiskelijat harjoittelevat pelkäävien potilaiden kohtaamista näyttelijöiden kanssa. Monet hammashoitopelkoa kokevat jättävät hammashoidon kokonaan väliin, mutta digitaaliset kanavat ja etukäteistiedot auttavat vähentämään pelkoa ja parantamaan potilaan hoitokokemusta. Hampaat tulisi hoitaa, vaikka pelko onkin läsnä. Kaikkein yleisin syy hammashoitopelolle on avuttomuuden tunne, joka liittyy tilanteen kontrolloimattomuuteen. Pellon kanssa pärjääminen on tärkeää, ja enemmän harjoittelua tarvitaan potilaan rauhoittamiseksi ja luottamuksen luomiseksi.
