Eveliina, 24-vuotias pakko-oireista häiriötä sairastava, toistaa ja kyseenalaistaa asioita loputtomasti – tuskallinen ajattelu kohdistuu jopa hänen poikaystäväänsä.
Eveliina on 24-vuotias nainen, joka kärsii pakko-oireista. Hänellä on tapana jankata ja jossitella asioita loputtomiin, mikä lamaannuttaa hänen ajatteluaan. Tämä mielen sisäinen taistelu kohdistuu jopa hänen poikaystäväänsä kohtaan. Pakko-oireet voivat olla erittäin haitallisia henkiselle terveydelle ja elämänlaadulle, sillä ne voivat häiritä normaalia elämää ja aiheuttaa ahdistusta. Pakko-oireista kärsivien on tärkeää hakea apua ja tukea mahdollisimman pian, jotta he voivat elää onnellisempaa ja terveempää elämää.
Eveliina kärsii pakko-oireista.
Eveliina, 24-vuotias nainen Oulusta, kärsii pakko-oireisesta häiriöstä. Hänen mieltään jäytävät jatkuvat ajatukset siitä, että hänen poikaystävänsä ei ehkä olekaan oikea valinta ja että joku toinen olisi parempi. Tämä on tyypillinen OCD:n oire, mutta Eveliina kertoo, että hänenkaltaistensa ihmisten tilaa ei aina tunnisteta tai hoideta yhtä hyvin kuin muita OCD-oireita.
Eveliinan OCD alkoi teini-iässä ja aiheutti erilaisia rituaaleja ja sääntöjä. Hän laski hengitystään kymmenen sarjoissa, pesi itsensä suihkussa tietyssä järjestyksessä ja sai lähes pakkomielteen jollekin sanalle tai sivulle kirjassa, johon hänen täytyi palata monta kertaa uudestaan. Lukiossa hän luuli päässeensä oireistaan eroon, mutta iän karttuessa oireet alkoivat ilmetä ajatusten tasolla. Hän mietti asioita kohtuuttoman perusteellisesti, ja parisuhdeasiat kiersivät hänen mielessään usein ilman mitään syytä. Tämän kaiken ytimessä oli se, että hän ei voinut sietää epävarmuutta.
Pakko-oireinen häiriö (OCD) esiintyy kaiken ikäisillä, mutta tietyissä elämänvaiheissa riski kasvaa. Yksi sellainen on aikuisuuden kynnys, jolloin elämässä on monenlaista kuormaa. Naisilla riski sairastua jopa kaksinkertaistuu ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. OCD:stä kärsii arviolta 50 000-100 000 suomalaista. Kuitenkin sairastuneet kestävät usein kauan hakea apua, sillä häiriö koetaan edelleen häpeälliseksi, ja oireita pidetään oudoina.
Nyt OCD:n diagnosointiin ja hoitoon on luvassa parannusta, sillä pakko-oireiseen häiriöön julkaistiin tammikuun puolivälissä ensimmäinen Käypä hoito -suositus. OCD:n oireet ja hoito saivat näin yhtenäiset valtakunnalliset raamit, selkeät hoito-ohjeet niin perusterveydenhuoltoon kuin erikoissairaanhoitoon. OCD-diagnoosin saa, kun rituaalit tai ajatukset alkavat vaikuttaa normaaliin toimintaan ja arkeen, jopa niin paljon, että työssä käyminen käy mahdottomaksi.
Eveliina odottaa toiveikkaana, että OCD otettaisiin tosissaan ja sen oireiden kirjo tunnistettaisiin. Hän kertoo saaneensa aikanaan toimintaterapiaa ja hakeneensa aikuisena Kelan tukemaan psykoterapiaan. Niistä on ollut hänelle apua, mutta hän sanoo, että ainakin Pohjois-Suomessa OCD-asiantuntijoita on liian vähän ja apua joutuu usein jonottamaan pitkään. Hän on myös saanut apua vertaistukiryhmistä, joita Suomen Tourette- ja OCD-yhdistys sekä OCD Suomi -yhdistys tarjoavat.
Vaikka OCD edelleen muuntautuu uusiin asioihin hänen elämässään, kuten viimeisimpänä parisuhteeseen, pakko-oireet eivät ole enää “hirveän iso” osa Eveliinan tämänhetkistä elämää. Hän selviää, vaikka ahdistaa. Hän opiskelee yliopistossa ja on hyvillä fiiliksillä. Eveliina kokee siedättämisen ja itsensä altistamisen tuottaneen tulosta, mutta toivoo, että Käypä hoito -suosituksen myötä OCD:a aletaan ottaa tosissaan ja että sen hoito tehostuu.
Eveliina kärsii pakko-oireista ja jankkaa asioita loputtomiin.
Pakko-oireiset häiriöt ovat yleisiä Suomessa, ja niitä sairastaa arviolta 50 000-100 000 suomalaista. Oireita ei aina tunnisteta tai diagnosoida kunnolla, mikä johtaa siihen, että oireista ei kehdata puhua lääkärille. Ensimmäinen Käypä hoito -suositus OCD:hyn julkaistiin tammikuussa, ja toivonkin, että tämä auttaa sairauden tunnistamista ja hoitoa tehokkaammin. OCD:n oireet voivat ilmetä erilailla eri ihmisillä, mutta jos ne alkavat heikentää normaalia toimintaa ja arkea, kuin työssä käynti käy mahdottomaksi, diagnoosi saadaan.
Itse olen sairastanut OCD:ta teini-ikäisestä alkaen, ja oireet ovat muuttuneet eri ikävaiheissa. Minulle OCD ilmenee ajatusten tasolla, jotta en voi sietää epävarmuutta. Kelaan asioita kohtuuttoman perusteellisesti ja mietin niitä jatkuvasti ilman mitään syytä. Se on sellaista jossittelua, joka voi lamaannuttaa minut ajatuksissani. OCD on tuonut minulle joitakin haasteita, mutta olen oppinut siedättämään ja altistamaan itseäni kaiken maailman epävarmuuksille. Opiskelen yliopistossa, ja vaikka OCD muuttuu erilaiseksi elämäni aikana, se ei enää merkittävästi haittaa minua.
Monilla sairastuneilla oireet voivat vaikuttaa raskaasti heidän elämäänsä, ja siksi OCD:sta pitää puhua avoimesti ja pyrkiä löytämään tehokkaita hoitoja. Vertaistukiryhmät ja toimintaterapia ovat minulle auttaneet, mutta tiedän, että OCD:ta hoitavat asiantuntijat ovat pohjoisessa vähissä ja apua joutuu jonottamaan pitkään. Toivon siis innokkaasti, että OCD otetaan vakavasti, sen oireiden kirjo tunnistetaan hyvin ja hoito parannetaan Käypä hoito -suosituksen myötä.
Yhteenvetona voi todeta, että ensimmäinen Käypä hoito -suositus OCD:lle julkaistiin tammikuussa 2020. OCD:n oireita ei aina tunnisteta tai hoideta, mutta uusien suositusten myötä toivotaan hoitojen tehostuvan ja OCD:n otettavan tosissaan. Pakko-oireisesta häiriöstä kärsii arviolta 50 000-100 000 suomalaista, ja erityisesti tietyissä elämänvaiheissa, kuten aikuisuuden kynnyksellä ja äitiyden alkuvaiheessa, riski sairastua kasvaa. OCD:n oireet ovat moninaisia ja voivat rajoittaa normaalia arkea pahimmillaan niin paljon, että työssä käynti on mahdotonta. Hoidoksi suositellaan mm. toiminta- ja psykoterapiaa, mutta Suomessa OCD-asiantuntijoiden määrä on yhä vähäinen.
Ensimmäinen Käypä hoito -suositus pakko-oireisesta häiriöstä tarjoaa toivoa tuhansille suomalaisille, jotka kärsivät tästä vaivasta. Yksi heistä on 24-vuotias Eveliina, jonka ajattelu on lamaantunut ajatusten jankkauksen ja jossittelun takia, joka kohdistuu jopa hänen poikaystäväänsä. OCD:n tavoin muitakin pakko-oireisia häiriöitä ei aina tunnisteta eikä hoideta. Eveliinan mukaan OCD on hänelle yhä kova paikka, mutta hän toivoo, että Käypä hoito -suositus auttaa nostamaan häiriön tietoisuutta ja saa aikaan paremman hoidon. Hän rohkaisee myös muita puhumaan oireistaan ja hakemaan apua.
