Maarit Talvitie on tarvinnut verta synnytyksessä ja toisen kerran rekan perävaunun törmätessä häneen: “Mikään ei ole verrattavissa siihen, että saa verta.”
Maarit Talvitie on kokenut kahdesti sen, miten tärkeää on saada verta hätätilanteessa. Ensimmäinen kerta oli synnytyksessä, jolloin hän tarvitsi verensiirtoa. Toisen kerran hän oli mukana onnettomuudessa, kun rekan perävaunu rysähti päin ja hän joutui vakavaan tilaan. Kummassakin tilanteessa verta oli saatava nopeasti, jotta hän selviäisi. Talvitie korostaa, että verensiirrolla on suuri merkitys hätätilanteissa ja se voi pelastaa ihmishengen. Hän sanoo myös, että vaikka verenluovutus voi pelottaa joitain ihmisiä, sitä ei pitäisi pelätä, sillä se voi olla ratkaisevan tärkeää jonkun elämän pelastamiseksi.
Maarit tarvitsi verta ja tuli onnettomuus.
Maarit Talvitie, joka asuu Ilmajoella, tarvitsi verta synnytyksensä ja moottoriajoneuvon onnettomuuden jälkeen. Hän ei voi muistaa, kuinka paljon verta hän sai kummallakin kerralla, mutta molemmat tilanteet olivat vakavia. Synnytyksessä hän repesi pahasti ja sisäinen vuoto ehti yltyä ennen kuin se huomattiin. Ilman verta tilanne olisi ollut huono, erittäin huono.
Maarit Talvitie on myös luovuttanut verta. Oma kokemus korosti verenluovutuksen merkitystä hänelle henkilökohtaisella tasolla. Hänelle verenluovutus ei ole menetys, vaan mahdollisuus auttaa muita. Verenluovutus on kuin kansalaisvelvollisuus, ja luovuttaja voi saada takaisin veren tilavuuden tunneissa ja punasolujen sekä raudan määrän kuukausissa.
Talvitien isä on aina ollut kova verenluovuttaja. Hän luovutti verta myös synnytyksen jälkeisenä päivänä, mikä jätti Maaritille ikimuistoisen mielleyhtymän. Hänestä aina tuntui, että hän sai sitä isän verta, vaikka se tapahtui vasta myöhemmin.
Suomessa tarvitaan joka arkipäivä 800 verenluovuttajaa, jotta potilaat saavat tarvitsemansa verivalmisteet. Veripalvelun tavoitteena on saada 20 000 uutta luovuttajaa vuodessa, sillä osa joutuu lopettamaan esimerkiksi iän takia.
Toisen kerran Maarit Talvitie tarvitsi verta moottoriajoneuvon onnettomuuden jälkeen. Vastaantulevan rekan perävaunu lähti liukkaassa kelissä luisuun ja ajautui poikittain Talvitien auton eteen. Ennen törmäystä nainen ehti ajatella kuolevansa.
Onnettomuudessa häneltä murtui kolme raajaa neljästä. Pään vamma vaati tikkejä moneen kerrokseen – uloimpaan 50. Hän ei vieläkään tiedä, paljonko verta hän menetti, mutta on kiitollinen siitä, että luovuttajia on. Hän uskoo, että verenluovutus on kuin kansalaisvelvollisuus ja luovuttajien määrää pitäisi lisätä. Verenluovutus ei ole pois keneltäkään, vaan se voi pelastaa toisen ihmisen hengen.
Hän pitää suomalaista tapaa kiittää verenluovuttajia pullakahveilla parempana kuin siinä joissakin maissa, missä verestä maksetaan. Mielestään sellainen saisi verenluovutuksesta tuntumaan enemmän myymiseltä kuin lahjoittamiselta.
“Verta saadessa ei mikään korvaa sitä.” – Maarit Talvitie
Verenluovutus on äärimmäisen tärkeää terveydenhuollon ja potilaiden kannalta. Suomessa tarvitaan joka arkipäivä 800 verenluovuttajaa, ja vuosittain tarvitaan jopa 20 000 uutta luovuttajaa korvaamaan poisjäävät henkilöt. Verenluovutus onkin erittäin tärkeä kansalaisvelvollisuus, joka auttaa monia potilaita erilaisissa tilanteissa.
Maarit Talvitien kertomus omasta verta tarvitsevasta tilanteestaan muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeä luovutettu veri on. Talvitie on tarvinnut verta sekä synnytyksen yhteydessä että onnettomuuden jälkeen, ja ilman verta hänen tilanteensa olisi ollut erittäin huono. Onkin erittäin tärkeää, että meillä on tarpeeksi verenluovuttajia, jotta voimme auttaa ihmisiä kaikissa tilanteissa.
Verenluovutuksen merkitys konkretisoituu yhä useammalle henkilölle siinä vaiheessa, kun tarvitsemme itse verta. Oma kokemus voi olla vahva motiivi aloittaa verenluovutus, sillä monet luovuttajat kuvailivat tuntevansa välittömän yhteyden verensaajien kanssa. Luovuttaminen ei myöskään varsinaisesti maksa mitään, sillä veri korvautuu veripalvelun mukaan punasolujen ja raudan määrän verran kuukausissa.
Verenluovutus on tärkeä kansalaisvelvollisuus, joka auttaa monia potilaita erilaisissa tilanteissa. On tärkeää muistaa, että verenluovutus on turvallista ja helppoa, ja siitä selviää yleensä ilman suuria haittoja. Verenluovutus on hieno tapa auttaa muita ihmisiä, ja sen merkitys voi konkretisoitua jokaiselle meistä myös oman tarpeen tullessa.
Verenluovutus on tärkeää ja arvokasta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että verenluovuttajat ovat äärimmäisen tärkeitä potilaiden hoidossa, kuten Maarit Talvitienkin kokemukset osoittavat. Veren saaminen voi pelastaa ihmisen henkiin, eikä sitä voida korvata millään. Veripalvelun tavoitteena on löytää uusia verenluovuttajia poistuvien tilalle ja jokainen meistä voisi harkita verenluovutusta kansalaisvelvollisuutena. Verenluovutus ei ole pois keltään ja se voi olla merkityksellinen teko toiselle ihmiselle. Pullakahvien jakaminen kiitokseksi on parempi tapa kuin veren myyminen, sillä se osoittaa lahjoittamisen halun.
