Mona Mannevuon kirjoitus: Lääkärintarkastuksissa käy yhä useammin asiakas, ei potilas
Mona Mannevuon kolumni käsittelee lääkäreiden vastaanotolla tapahtuvaa muutosta, jossa asiakkaan rooli on korostunut potilaan roolin sijaan. Tekstissä kuvataan, kuinka lääkärin vastaanotolla käy yhä useammin asiakas, joka ottaa aktiivisen roolin oman terveytensä hoidossa. Aiemmin potilaan rooli oli passiivisempi, ja lääkärillä oli suurempi valta päätöksiin ja hoitomenetelmien valintaan liittyen.
Nyt kuitenkin lääketiede ja terveydenhoito ovat kehittyneet, ja yhä useampi haluaa osallistua hoitoonsa ja tehdä päätöksiä yhdessä lääkärin kanssa. Tämä muutos heijastuu myös vastaanottojen ilmapiiriin ja kommunikaatioon. Lääkärin on oltava valmis kuuntelemaan asiakkaan tarpeita ja mielipiteitä sekä tarjoamaan vaihtoehtoja.
Mannevuon kolumni avaa keskustelua tästä muutoksesta ja pohtii, miten lääkärin ja asiakkaan suhde jatkossa kehittyy. Onko asiakkaan aktiivisempi rooli terveydenhoidossa vain positiivista vai voi se aiheuttaa myös haasteita? Tämä ajankohtainen ja kiinnostava aihe herättää varmasti lukijoiden mielenkiinnon ja kannustaa lukemaan kolumnin loppuun.
Kolumni kertoo lääkärin vastaanotosta asiakkaan näkökulmasta.
Suomalaiset ottavat yhä enemmän sairauskuluvakuutuksia, mikä voi heikentää luottamusta terveydenhuoltojärjestelmään. Medikalisaatio eli arkielämän lääketieteellistyminen lisää tarpeettomia terveyshuolia. Terveyteen liittyviä uutisia luetaan yhä enemmän älylaitteilla, ja erilaisten sairauksiin liittyvien oireiden ja riskien pelätään muuttuvan nopeasti todellisiksi sairauksiksi. Lääketieteellisiä tutkimuksia markkinoidaan ahkerasti, ja terveydenhuollon kriisistä uutisointi herättää huolta. Hyvätuloiset ja palkansaajat käyttävät eniten terveyspalveluita, mikä heijastuu myös sairauskuluvakuutusten kasvuun. Vakuutuksen hankkimisen syynä voi olla mielenrauha, nopeampi pääsy erikoislääkärille sekä valinnan mahdollisuus. Terveysvakuutusten myötä yhä useampi kokee olevansa terveyspalveluiden asiakas, ei potilas. On kuitenkin tärkeää muistaa, että lääkärin tulisi perustaa hoito tarpeeseen eikä asiakkaan toiveisiin. Ongelmia aiheuttaa myös terveydenhuollon epätasa-arvoisuus sekä lääkäreiden työkuorma. Monet lääkärit kokevat julkisen terveydenhuollon kiireettömien vaivojen tutkimuksien olevan puutteellisia, ja tämä voi johtaa yksityisen lääkäriaseman suosimiseen. Lääkäri ei kuitenkaan ole kauppias vaan hoitaa potilaita heidän terveydentilansa perusteella. Terveydenhuoltoa uhkaa myös lääkäreiden arvottaminen suhteessa työpaikkaan sekä lääkärien työkuorman kasvu. Esimerkiksi radiologit ovat joutuneet irtisanoutumaan suoritusperusteisen palkkauksen ja työtehtävien määrän takia. Sosiaaliturvajärjestelmä kasvattaa myös lääkärien työkuormaa, sillä esimerkiksi etuuksien saamiseksi vaaditaan diagnoosi. Tulevaisuudessa terveyspalveluiden kuluttamista voisi helpottaa tekoälyn käyttöönotto. On tärkeää keskustella näistä ongelmista ja löytää ratkaisuja terveydenhuollon kehittämiseksi.
Lääkärin vastaanotolla asiakas on yhä useammin, ei potilas.
Suomessa terveydenhuoltojärjestelmä kohtaa tällä hetkellä haasteita, jotka liittyvät väestön ikääntymiseen ja henkilöstövajeeseen. Lisäksi medikalisaatio eli arkielämän lääketieteellistyminen kasvattaa terveydenhuollon kysyntää. Medikalisaation myötä yhä useammat ihmiset kiinnittävät huomiota terveydentilaansa ja tekevät itseään koskevia päätöksiä älylaitteiden avulla. Tämä voi johtaa tarpeettomiin terveyshuoliin.
On tärkeää tiedostaa, että medikalisaatio itsessään ei ole ongelma. Terveydestä huolehtiminen ja lääkärin vastaanotolla käynti ovat toivottavia asioita, jos terveydentila heikkenee. Kuitenkin medikalisaatio voi johtaa ylitutkimukseen, ylihoitoon, kaupallisten intressien vaikutukseen ja epärealistisiin vaatimuksiin lääketieteen suhteen. Medikalisaatio myös lisää tarpeettomia terveyshuolia, koska terveysuutisissa erilaiset oireet ja riskit esitetään nopeasti sairauksina.
Suomalaisten sairauskuluvakuutusten ottaminen on lisääntynyt, ja niitä käytetään yhä enemmän. Vakuutuksen hankkimisen syitä voivat olla mielenrauha, nopeampi pääsy erikoislääkärille ja valinnan mahdollisuus. Vakuutusten suosio voi kuitenkin rapauttaa luottamusta suomalaiseen terveydenhuoltoon pitkällä aikavälillä. Lisäksi on olemassa riski terveiden ylihoidosta ja sairaiden alihoitamisesta.
On huolestuttavaa kuulla väitteitä siitä, että kattavia tutkimuksia kiireettömiin vaivoihin saisi vain yksityisiltä lääkäriasemilta. Tämä voi johtaa siihen, että terveysvakuutusten myötä yhä useammat ihmiset mieltävät itsensä asiakkaiksi eivätkä potilaiksi. On kuitenkin tärkeää muistaa, että lääkäri ei ole kauppias, vaan hoitopäätösten tulee perustua tarpeeseen eikä asiakkaan toiveisiin.
Terveydenhuoltojärjestelmään liittyy myös muita ongelmia. Esimerkiksi lääkärien työkuorma kasvaa sosiaaliturvajärjestelmän takia, sillä joidenkin etuuksien saaminen vaatii diagnoosin. Lisäksi tiettyihin tehtäviin kasaantuva työkuorma voi aiheuttaa ongelmia palveluiden tulevaisuudelle.
Ongelmallista on myös lääkärien arvottaminen sen perusteella, missä he työskentelevät. Lääkäri voi työskennellä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, mutta tämä saattaa aiheuttaa ristiriitoja. Lääkärin tulisi olla lääkäri riippumatta siitä, missä hän työskentelee.
Tulevaisuudessa terveydenhuoltojärjestelmän on ratkaistava näitä ongelmia. Tekoälyä saatetaan esittää ratkaisuksi lääkäripulaan. On kuitenkin tärkeää muistaa, että teknologia ei voi korvata ihmistä terveydenhuollossa.
Suomalaisessa terveydenhuollossa on paljon hyvää, mutta on tärkeää tunnistaa ja korjata sen heikkoudet. Luottamuksen säilyttäminen terveydenhuoltoon on tärkeää, jotta ihmisillä olisi tasapuolinen ja laadukas pääsy tarvitsemiinsa palveluihin.
Tekstin kirjoittaja on Mona Mannevuo, tutkijatohtori Turun yliopiston ihmistieteiden tutkijakollegiumissa.
Lyhyt johtopäätöskappale: Terveydenhuollon luottamus kärsii, kun potilaasta tulee kuluttaja.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että terveydenhuoltojärjestelmässä tapahtuva medikalisaatio ja terveysvakuutusten lisääntyminen voivat rapauttaa luottamusta suomalaiseen terveydenhuoltoon. Tämä johtuu tarpeettomien terveyshuolien lisääntymisestä sekä terveyspalveluiden kuluttamisen kasvusta. On tärkeää tiedostaa medikalisaation lieveilmiöt ja pyrkiä ratkaisemaan terveydenhuollon haasteita, kuten hoitoonpääsyn epätasa-arvoisuutta ja työkuorman kasautumista. Järjestelmän tulisi perustua tarpeeseen, ei pelkästään asiakkaan toiveisiin. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että palkkausjärjestelmät ja sosiaaliturvajärjestelmä huomioivat terveydenhuollon moninaiset tehtävät ja vähentävät lääkärien työkuormaa.
