Pienten lasten käynnit puheterapeutilla laskivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastoissa – siihen tarjotaan selitykseksi sekä kielteistä että myönteistä kehitystä.
Pienten lasten käynnit puheterapeutilla ovat laskeneet Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastoissa. Tämä kehitys herättää mielenkiintoa ja tarjoaa pohdittavaa. On olemassa sekä kielteisiä että myönteisiä syitä tämän muutoksen taustalla. Yksi mahdollinen syy laskevalle käyntimäärälle voi olla positiivisen kehityksen seurausta. Ehkäpä suuri osa pienistä lapsista on saavuttanut tarvittavan puheterapian avulla halutun kehitystason, jolloin käyntejä ei enää tarvita. Toisaalta on myös mahdollista, että kielteiset vaikutukset, kuten taloudelliset haasteet tai esteet terveyspalveluihin pääsyssä, ovat vähentäneet käyntejä puheterapeutilla. On tärkeää tutkia tarkemmin näitä syitä ja ymmärtää, miten tilanteeseen voidaan vaikuttaa.
Pienten lasten käynnit puheterapeutilla laskivat tilastoissa.
Pienten lasten käynnit puheterapeutilla laskevat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastojen mukaan. Puheterapeuttiliiton mukaan tämä johtuu puheterapeuttien puutteesta. Joidenkin alueiden tilastoissa näkyy myös yksityisen terveydenhuollon palveluiden puuttuminen.
THL:n tilastojen mukaan 0–6-vuotiaiden lasten puheterapiakäynnit julkisessa terveydenhuollossa vähenivät noin viidenneksellä vuodesta 2015 vuoteen 2022. Sen sijaan 7–14-vuotiaiden lasten puheterapiakäynnit pysyivät suunnilleen samalla tasolla, noin 20 000 käynnin vuodessa. Syy pienten lasten puheterapiakäyntien vähenemiseen lienee puheterapeuttien puute. Kelan mukaan syynä voi olla myös aikaisempi puuttuminen puheen ongelmiin.
THL:n tilastot eivät ole täydellisiä, sillä käyntien kirjauksissa on ollut ongelmia joillakin alueilla ja yksityisen terveydenhuollon palvelut eivät välttämättä näy tilastoissa ollenkaan. Kokonaisuudessaan puheterapiakäyntien määrä kunnissa on kuitenkin vähentynyt lähes joka vuosi vuodesta 2015 alkaen. Joillakin alueilla, kuten Kymenlaakson hyvinvointialueella, puheterapiakäyntien määrä on kasvanut.
Puheterapeuttiliiton puheenjohtaja Sirkku Ikonen-Hwang uskoo, että lapset eivät välttämättä pääse puheterapiaan tarpeeksi usein ja nopeasti. Puheterapeutin tutkimuksiin pääsee harvoin kolmessa kuukaudessa. Sen jälkeen varsinaisen puheterapian alkamista joutuu odottamaan useita kuukausia. Tämä voi johtaa kielellisen häiriön vaikeutumiseen ja pitkittyneeseen kuntoutuksen tarpeeseen.
Esimerkiksi Kuopiossa jonotusaika puheterapeutin tutkimukseen on tällä hetkellä noin neljä kuukautta. Sen jälkeen terapiajaksolle pääsyä on odotettava keskimäärin toiset neljä kuukautta. Jos tarvetta on lisäkäynneille, lapsi ohjataan Kelan palveluihin tai jonottamaan toista puheterapiajaksoa.
Puheterapeuttiliiton Sirkku Ikonen-Hwangin mukaan yhä useampi lapsi ohjautuu suoraan yksityisiin puheterapiapalveluihin julkisen puolen työntekijäpulan vuoksi. Esimerkiksi Kuopiossa jonotusta välttänyt äiti maksoi puheterapeutin omasta pussistaan. Toisinaan yksittäisiin äännevirheisiin ei välttämättä saa kasvokkaista apua, vaan lapsi voidaan ohjata neuvolassa erilaisiin nettipalveluihin.
Kelan myöntämien puhe- ja toimintaterapiakäyntien määrät ovat kasvaneet, mutta yksittäisen kuntoutujan kohdalla terapiakäyntejä voi olla aiempaa vähemmän. Kelan arvion mukaan myös lasten puheterapiakäynnit ovat voineet vähentyä, koska puheen kehityksen riskit tunnistetaan aiemmin.
Logopedian koulutuksen aloituspaikkojen määrä on kasvanut, mikä tuo helpotusta puheterapeuttipulaan tulevaisuudessa. Valmistuvien puheterapeuttien määrä lisääntyy 5–10 vuoden kuluessa.
Pienten lasten käynnit puheterapeutilla vähenivät THL:n tilastoissa.
Pienten lasten puheterapiakäynnit ovat vähentyneet Suomessa, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilasto. Vuosien 2015 ja 2022 välillä 0–6-vuotiaiden käynnit puheterapiassa ovat laskeneet noin viidenneksellä julkisessa terveydenhuollossa. Sen sijaan koululaisten eli 7–14-vuotiaiden käynnit ovat pysyneet suurin piirtein samalla tasolla. Syy tähän käyntien vähenemiseen voi olla pula puheterapeuteista, sillä lapset eivät välttämättä pääse puheterapiaan riittävän usein.
Puheterapeuttiliiton puheenjohtaja Sirkku Ikonen-Hwangin mukaan lapset eivät aina pääse puheterapiaan niin usein ja nopeasti kuin olisi tarpeen. Puheterapeutin tutkimuksiin pääseminen voi viedä jopa useita kuukausia, ja sen jälkeen varsinaiseen puheterapiaan joutuu odottamaan vielä lisää kuukausia. Tämä voi johtaa kielellisen häiriön vaikeutumiseen ja pitkittyneeseen kuntoutuksen tarpeeseen. Esimerkiksi Kuopiossa jonotusaika puheterapeutin tutkimukseen on noin neljä kuukautta, ja terapiajaksojen välillä voi olla myös taukoja.
Julkisen terveydenhuollon resurssipula on myös johtanut siihen, että yhä useammat lapset ohjautuvat suoraan yksityisiin palveluihin. Esimerkiksi puheterapeutin tutkimuksia ostetaan yksityiseltä sektorilta aiempaa enemmän. Tämä voi aiheuttaa sen, että lapset eivät saa tarvitsemaansa apua kasvokkain vaan ohjataan esimerkiksi neuvolan nettipalveluihin.
Kelan myöntämien puhe- ja toimintaterapiakäyntien kokonaismäärät ovat kuitenkin kasvaneet merkittävästi. Terapiaa annetaan aiempaa varhaisemmassa vaiheessa ja lievemmillä kriteereillä, mikä voi osaltaan selittää puheterapiakäyntien vähenemistä. Kun ongelmat tunnistetaan ajoissa, vähäisempi terapiakäyntien määrä voi riittää. Kuitenkin julkisen terveydenhuollon rajalliset resurssit voivat vaikuttaa siihen, että puheterapiapalveluita on joillain alueilla huonosti saatavilla.
Onneksi tilanne voi kuitenkin helpottua tulevaisuudessa. Logopedian koulutuksen aloituspaikkojen määrä on kasvanut ja valmistuvien puheterapeuttien määrä tulee lisääntymään 5–10 vuoden kuluessa. Tämä voi tuoda helpotusta puheterapeuttipulaan ja mahdollistaa tarvittavien puheterapiapalveluiden paremman saatavuuden.
Tämänhetkinen tilanne pienten lasten puheterapiapalveluissa on huolestuttava, sillä lapset eivät pääse tarvitsemaansa hoitoon riittävän nopeasti. On tärkeää, että tarvittavat resurssit ja rahoitus varataan puheterapiapalveluiden parantamiseen ja puheterapeuttien lisäämiseen. Puheterapia on tärkeää puheen ja kielen kehityksen tukemiseksi ja mahdollisten ongelmien varhaiseksi havaitsemiseksi. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus saada tarvitsemaansa puheterapiaa kohtuullisessa ajassa, jotta he voivat kehittyä ja oppia mahdollisimman hyvin.
Puheterapeuttipula vähentää lasten puheterapiakäyntejä.
Terveydenhuollon tilastoissa havaitaan pienten lasten puheterapiakäyntien määrän lasku. Monia syitä tähän kehitykseen tarjotaan, kuten puheterapeuttien puute ja varhaisen puuttumisen lisääntyminen puheen ongelmiin. Yksi selvä syy on myös pitkät jonotusajat ja rajalliset resurssit julkisessa terveydenhuollossa. Tilastoista puuttuu myös yksityisen terveydenhuollon ostopalveluiden näkyvyys. Kokonaisuudessaan puheterapiakäyntien määrä kuntien tasolla on vähentynyt melkein joka vuosi vuodesta 2015 alkaen. Tämä voi johtaa kielellisten häiriöiden pahenemiseen ja pitkittyneeseen kuntoutuksen tarpeeseen. Julkisen puolen työntekijäpulan vuoksi yhä useammat lapset ohjautuvat yksityisiin palveluihin. Kelan myöntämien terapiakäyntien määrä on kuitenkin kasvanut, vaikka yksittäisen kuntoutujan kohdalla käyntien määrä on voinut vähentyä. Varhaisempi puuttuminen puheen kehityksen riskeihin ja lievempien kriteerien käyttö terapian myöntämiseen voivat myös selittää puheterapiakäyntien laskua. Logopedian koulutuksen aloituspaikkojen määrä on kasvanut ja valmistuvien puheterapeuttien määrä lisääntyy tulevina vuosina, mikä voi auttaa tilanteen parantamisessa.
