Työterveyslaitos: Matalatuloisten naisten mielialalääkkeiden käyttö on suurempaa kuin korkeatuloisten naisten.
Työterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan matalatuloiset naiset ovat alttiimpia käyttämään mielialalääkkeitä kuin korkeatuloiset. Tutkimuksessa tarkasteltiin mielialalääkkeiden käyttöä eri tuloluokkien välillä ja havaittiin merkittävä ero. Tämä tieto on huolestuttava, sillä mielialalääkkeiden käyttö voi olla merkki psyykkisistä oireista tai jaksamisongelmista.
Tutkimuksessa selvitettiin myös mahdollisia syitä tähän eroon. Yksi mahdollinen tekijä on taloudellinen stressi, joka voi kasautua matalampituloisten naisten arkeen. Lisäksi esimerkiksi matalampi koulutustaso ja vähäisempi työssäkäynti voivat vaikuttaa mielialalääkkeiden käyttöön.
Terveyspalvelujen saatavuus ja yhdenvertaisuus ovat tärkeitä tekijöitä, joita tulisi kehittää, jotta ihmisten erilaisten tarpeiden huomioiminen olisi parempaa. Tutkimus antaa aiheesta uutta tietoa ja tärkeitä lähtökohtia siihen, miten voimme parantaa matalatuloisten naisten elämänlaatua ja mielenterveyttä.
Matalatuloiset naiset käyttävät enemmän mielialalääkkeitä.
Tuoreen Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan matalatuloiset naiset käyttävät hieman enemmän mielialalääkkeitä kuin korkeatuloiset työssä käyvät naiset. Samalla korkeatuloiset käyvät todennäköisemmin kuntoutuspsykoterapiassa. Miehillä vastaavaa eroa ei havaittu.
Vuonna 2019 mielialalääkkeet olivat yleisempi hoitomuoto matalatuloisilla naisilla kuin korkeatuloisilla. Tämä on muutos aiempaan tilanteeseen, sillä 2010-luvun alussa korkeatuloisemmat käyttivät yleisemmin mielialalääkitystä.
Tutkimuksen mukaan psykoterapialla ja lääkityksellä on eroja kustannusten suhteen. Lääkkeet voivat olla huomattavasti halvempia kuin psykoterapiakäynnit. Tämä herättää kysymyksen siitä, millaisen avun piiriin eri tuloluokkiin kuuluvat henkilöt voivat hakeutua oireidensa kanssa.
Lakisääteisen kuntoutuspsykoterapian tarkoituksena on tukea työ- tai opiskelukykyä ja ennaltaehkäistä mielenterveysperusteista työkyvyttömyyttä. Tutkimuksessa seurattiin masennukseen tai ahdistukseen liittyvän työkyvyttömyyden kehitystä viiden vuoden ajan. Psykoterapialla oli vaihtelevia vaikutuksia työkyvyttömyyteen. Noin 10 prosentilla havaittiin selvää työkyvyttömyyden vähenemistä psykoterapian aloittamisen jälkeen. Alle 10 prosentilla työkyvyttömyyden taso pysyi korkeana, eikä psykoterapiaan hakeutuminen muuttanut tilannetta.
Tutkimuksen mukaan pitkäkestoisen työkyvyttömyyden todennäköisyys kasvoi korkeamman iän, naisen sukupuolen, suorittavan työn tekemisen ja Itä- tai Pohjois-Suomessa asumisen myötä.
Työterveyslaitoksen mukaan tutkimustulokset osoittavat, että psykoterapian hyödyt eivät toteudu samalla tavalla eri ammattiasemissa ja alueilla. Tuloksista kävi ilmi myös sitä, että mielialalääkkeiden käyttö on yleisempää matalatuloisemmilla naisilla.
Tutkimukseen osallistui 3 605 työssä käyvää henkilöä, jotka aloittivat kuntoutuspsykoterapian vuosien 2011-2014 aikana. Heitä seurattiin viiden vuoden ajan. Tuloluokkien vertailussa tarkasteltiin 736 613 työssä käyvän henkilön kuntoutuspsykoterapiaan ja mielialalääkkeiden käyttöä vuosina 2011-2019.
Matalatuloiset naiset käyttävät enemmän mielialalääkkeitä kuin korkeatuloiset.
Translation: Low-income women use more mood-altering drugs than high-income women.
Mielenterveyteen liittyvät ongelmat ja niiden hoitomuodot vaikuttavat eri tavoin eri alueilla ja väestöryhmissä. Työterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan matalatuloiset naiset käyttävät hieman enemmän mielialalääkkeitä kuin korkeatuloiset. Toisaalta korkeatuloiset naiset käyvät todennäköisemmin kuntoutuspsykoterapiassa kuin matalatuloiset. Miehillä vastaavia eroja ei havaittu.
Tutkimuksessa seurattiin masennukseen tai ahdistukseen liittyvän työkyvyttömyyden kehitystä viiden vuoden ajan. Psykoterapian vaikutukset työkyvyttömyyteen vaihtelivat. Joillakin henkilöillä työkyvyttömyys väheni psykoterapian aloittamisen jälkeen, kun taas toisilla psykoterapian aloittaminen ei parantanut tilannetta.
Tutkimustulokset osoittavat, että psykoterapian hyödyt eivät toteudu samalla tavalla erilaisissa ammattiasemissa ja alueilla. Tähän voi vaikuttaa esimerkiksi kustannustekijät, sillä lääkitys on psykoterapiaa halvempaa. Tämä herättää kysymyksen siitä, millaisen avun piiriin kenelläkin on omien oireidensa kanssa mahdollista hakeutua.
Tulosten perusteella voidaan myös todeta, että mielialalääkkeiden käyttö on yleisempää matalatuloisempien väestönosien keskuudessa. Tämä voi osittain johtua siitä, että lääkitys on taloudellisesti edullisempi vaihtoehto kuin psykoterapia. On kuitenkin tärkeää huomata, että mielialalääkkeet ovat hoitomuotona vain yksi vaihtoehto eivätkä sovi kaikille.
Tutkimuksen mukaan myös tietyt tekijät voivat lisätä todennäköisyyttä kuulua pitkäkestoisen työkyvyttömyyden ryhmään. Näitä tekijöitä ovat muun muassa korkeampi ikä, naispuolisuus, suorittavan työn tekeminen ja asuminen Itä- tai Pohjois-Suomessa. On tärkeää kiinnittää huomiota näihin tekijöihin ja tarjota tarvittaessa riittävää tukea ja hoitoa kyseisille väestöryhmille.
Kaiken kaikkiaan tutkimustulokset osoittavat, että mielenterveyden hoito ja sen vaikutukset työkyvyttömyyteen eivät ole yhdenvertaisia eri alueilla ja väestöryhmissä. On tärkeää tunnistaa nämä erot ja pyrkiä tarjoamaan kaikille tasavertaista ja riittävää hoitoa ja tukea mielenterveyden ongelmiin. Mielenterveysongelmiin liittyvät haasteet eivät saisi riippua henkilön taloudellisesta asemasta tai asuinpaikasta.
Matalatuloiset naiset käyttävät enemmän mielialalääkkeitä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että matalatuloiset naiset käyttävät enemmän mielialalääkkeitä kuin korkeatuloiset. Tutkimus osoittaa myös, että psykoterapia ei vähennä työkyvyttömyyttä yhtä tehokkaasti eri alueilla ja väestöryhmissä. Lisäksi tutkimus korostaa, että avun saanti oman oireiden kanssa voi vaihdella riippuen siitä, onko käytössä lääkitys vai psykoterapia. Tämä tutkimus antaa myös tietoa siitä, että psykoterapian hyödyt eivät toteudu samalla tavalla eri ammattiryhmissä ja alueilla.
